Vuosi 2020 lähenee loppuaan ja vaikka vuosi onkin ollut varsin hmm… erilainen, täytyy myöntää, että kiitos uuden ystäväni, kutsuttakoon häntä vaikka maisteri Tossavaiseksi, se on ollut yksi kovimmista festarivuosista sitten opiskeluaikojen Puustockki-kesien.
Häneltä olen oppinut, että kesäfiilis on mielentila. Oli ulkona sitten +22 tai 2 astetta, niin paras meininki on aina ilman paitaa eikä sukat ja kengätkään kovin kauaa jalassa pääse venymään. Olen päässyt tutustumaan myös uusiin hienoihin bändeihin ja täytyy myöntää, että Aarne Alligaattorin kaikki hienoimmat nyanssit oppii tuntemaan vasta viidennelläkymmenennellä kuuntelukerralla. Myönnettäköön myös, että oli pakko käydä Googlen kuvahaulla katsomassa, miltä Rajaton-yhtyeen Hannu näyttää – sen verran monta kertaa Hannu on tahtonut laulaa mörköpiirissä Jussin ja Ahdin kanssa. Hannu, jos luet tämän, tarjoan Sinulle pullakahvit.
Ystäväni iloista festarifiilistä ei myöskään pilaa, jos paidalle sattuu läikkymään vähän juotavaa tai kesken leikkimielisen “töräytä tyylitellen” -kilpailun pieni määrä metaania sattuisikin härmistymään suoraan kiinteään muotoon. Jos huono fiilis pääsisikin yllättämään, niin pullollisella huoneen lämpöistä juotavaa kaveri “juo itsensä taas kivaksi”. Erityisen suuri mökö lähtee pois litkimällä juotavaa suoraan baarin hanasta.
Miesten välisessä ystävyydessä (ikään katsomatta) illan kulku on usein seuraava: iltapäivästä fiilis on usein vielä melko formaali. Siinä kahdeksan maissa on tärkeää kertoa toiselle, kuinka hyvä tyyppi jätkä on. Sen jälkeen äänenvoimakkuus alkaa vähitellen lineaarisesti kasvamaan, eikä sanomasta välttämättä enää saa ihan kokonaan selvää. Kuitenkaan, koska kesä on vain kerran vuodessa, nukkumaan ei välttämättä malta vielä mennä. Tilanne ratkeaa usein sillä, että kaveri painaa päänsä toisen seuralaisensa rintojen väliin ja nukkuu siinä onnellisena aina seuraavaan aamuun asti.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta! Olkoon tuleva vuosi 2021 nykyistäkin parempi!